Vedessä, maalla ja ilmassa!

Heippa taas!

Viime viikko meniki nopeesti. Tapahtumarikkaat päivät sijoittuivat torstaille ja sunnuntaille! Alkuviikosta ei sen kummempaa kuin että Teemu ja Markus aloitti vihdoinkin hikoilun (lenkin muodossa, spotattiin myös sali meidän viereisen asuntolan kellarista, joten aikomuksena käydä ostaa kortti sinne ja aloittaa salikin tässä lähiaikoina!).

Meidän "paikallinen", Green Pub

Tosrstaina oli opiskelijaviikon pääpäivä, kun vuorossa oli Boat Party! Mentiin jollekin pienelle järvelle 7 aikoihin illasta ja siellä odottikin 5 eri laivaa, kaikille kouluille omat. Partyt oli kyllä lystikkäät, mutta kesti vain vajaat 2h, joten se vähä tympäsi. Laivalla soi hyvä musiikki, juomatarjoilu pelasi ja porukka oli hyvällä mielin liikenteessä, joten ei voi valittaa. Tämän jälkeen suunnattiinkin sitten jatkobileisiin kohti tuttua Brnon suosituinta klubia Fledaa.

Meidän virolaisen kaverin Kallen kuvaama video!

Kuten kuvista huomaa, Teemu ei paljoa Boat Party -kuvissa näkynyt. Sille on yksinkertainen selitys. No aamuhan alkoi sillä, että lähdin lenkille ja aikomuksena oli juosta kevyt 40min lenkki. Lähdin yksin, sillä lenkkikaverillani on huono tapa katsoa NHL-matseja öisin, eikä hän herännyt yrityksistäni huolimatta. No 30min juostuani huomasin jo olevani hieman hukassa. Sitkeästi päätin kuitenkin olla kääntymättä takaisin, mikä johti siihen, että matkani kulki läpi rakennustyömaan, useiden kerrostalopihojen sekä metsän.. Matka kesti 1h 40min..

No se ei vielä lannistanut, kun mielessä oli illan Boat Partyt. Käytiin Markuksen kanssa vuokraamassa puvut sekä ostamassa härpäkkeet iltaa varten. Kaikki oli vimpan päälle! No siinä pikku kiireessä sitten päästiin lähtemään kohti satamaa, kunnes huomaan 15 sek matkustettuani, että lippuni jäi asuntolalle.. Ei kun ekalla pysäkillä ulos ja juosten asuntolalle, lippu taskuun ja soittamaan taksia. No. Eihän se niin helposti käykkään soittaa nollasaldolla taksia.. Whatsapilla yhteys Makkeen, joka soittaa taksin, mutta sanoo siinä kestävän niin kauan, että myöhästyn bileistä. Ei kun leuka rinnassa takaisin bussipysäkiltä asuntolalle. Ainoana piristyksenä pikkupoika, joka vilkutti pää auton takaikkunasta ulkona huutaen: "Ahoj captain!". Ihan rupesi hymyilyttämään itseänikin tuollainen lapsen riemu. Asunani oli siis merirosvokapteeni. Myöhemmin illalla kuitenkin joinin muitten seuraan Fledaan.

Perjantaina käytiin kattomassa paikallisen Hc Kometan peliä! Tunnelmaa hallissa oli enemmän kuin raksilassa finaalipeleissä, vaikka kotijoukkue ottikin jo ekassa erässä takkiin 0-3... Mutta itse peli ei kyllä ollut niin tasokasta mitä Liigassa. Katsottiin sitten vain 2 erä ja lähdettiin tosifanien tapaan etuajassa himaan. Pakko lähteä katsomaan uudelleenkin, koska haluamme nähdä, kuinka halli repeää kun kotijoukkue iskee maalin!

Lauantaina Teemu ja Markus kävi laittamassa tukat kuntoon. Suunnattiin kauppakeskukseen, koska kuultiin että siellä on hyvänhintaista ja englantia osaavaa palvelua. Jonotettiin ensiksi 45 minuuttia että päästiin parturinpenkkiin istumaan. Markuksen parturi osasi hiukan englantia ja Teemun ei ollenkaan.. Markuksen lopputulos oli odotetunlainen, mutta Teemun hiukset ajettiin lähes kokonaan (omasta mielestään).

Ja sitten koitti sunnuntai ja oltiin jännän äärellä, nimittäin lähdettiin hyppäämään tandem-laskuvarjohyppy!! Varattiin hypyt jo torstaina, mutta pidettiin tieto melkeinpä pelkästään itsellämme. Pelkona nimittäin oli, että rakkaat äitimme eivät olisi kestäneet tietoa lastensa tekemisistä.

Lentokenttä

Meitä lähti yhteensä 7 tyyppiä hyppäämään, Oululaiset + yksi vahvistus Ruotsista. Hypättiin aamulla junaan ja matka kesti n. 1,5h. Kun päästiin perille lentokentälle, ensimmäinen pelkoaalto lävisti kropan, kun näimme lentokoneet ja laskeutuvat laskuvarjot...

Ennen hyppyä meillä oli n. 5 minuutin opastus. Siinä neuvottiin minkälainen asento otettiin missäkin kohtaa hyppyä sekä minkälaisessa asennossa tullaan sitten maanpinnalle. Tämän jälkeen puettiin varusteet päälle ja valmistauduttiin. Hypättiin pareittain, koska kone otti kyytiinsä aina maksimissaan 2 saman hyppyfirman asiakasta. Juho ja William hyppäsi eka, sitten Teemu ja Markus, Jenni ja Marika sekä viimeisenä toinen Teemu. Hyppy maksoi n.150€/henkilö ja hintaan kuului hypyn videointi ja/tai kuvaus.

William ja Juho olivat ensimmäisinä vuorossa

Itse hyppy oli aivan hullua! Ei tulla luultavasti koskaan tekemään mtn yhtä siistiä mitä toi oli! Kone oli n. 20 henkeä vetävä pienkone ja nousu kesti 20 minuuttia.

Kun tuli aika aika hypätä, meidän käskettiin ottaa "banaaniasento", eli roikkua banaaninmuotoisesti meidän opettajan sylissä. Hyppykorkeus oli 4 kilometriä ja huippunopeus oli huimat 220-230 km/h!! Vapaapudotus kesti 50-55 sekunttia, jonka jälkeen laskuvarjo avautui ja liitelimme 5-8 minuuttia. Saimme jopa itse hallita omia varjojamme! HUISIA!

Jännittää

Pelottaa

Onnittelut onnistuneesta hypystä

Onneksi otimme hypyt videon kanssa, sillä heti hypyn jälkeen meillä jokaisella oli erittäin tyhjä olo eikä kukaan tuntunut muistavan viimeisestä 8 minuutista yhtään mitään.. Jokaiselle jäi sen verran hyvä fiilis, että on hyvin mahdollista että uusimme temppumme vielä joku päivä! Videot Teemun ja Markuksen hypyistä!

Markus ja Teemu kohtuu mielissään hypyn jälkeen

Joillaki guruilla oli vähän kovempi
vauhti alastullessa kuin meillä..

Hyppyjen jälkeen olikin jo kiire junaan, mutta onneksi paikallista hovikuskia
ei haitannut ottaa seitsemää hyppääjää kerralla kyytiin

Terkuin Teemu, Jenni & Markus